Poeettinen arkeologia Hangossa
Jan Kaila aloitti taiteellisen toimintansa 1980-luvun alussa dokumenttivalokuvaajana, mutta muutti pian tapaansa työskennellä ryhtyen lavastamaan ja manipuloimaan kohteitaan. 1990-luvulla Kaila laajensi ilmaisuaan valmistamalla valokuvien lisäksi installaatioita, joihin sisältyi liikkuvaa kuvaa, tekstejä ja esineitä. Kaila tunnetaan ennen kaikkea pitkään kestäneestä yhteistyöstään vuonna 2004 92-vuotiaana kuolleen Elis Sinistön kanssa.
Kaila on pitänyt nelisenkymmentä yksityisnäyttelyä ja osallistunut lähemmäs sataan ryhmä- ja yhteisnäyttelyyn Suomessa ja muualla Euroopassa sekä Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Aasiassa. Lisäksi Kaila on kirjoittanut valokuva- sekä kuvataiteesta kansainvälisiin julkaisuihin, kuratoinut nyky- ja valokuvataiteen näyttelykokonaisuuksia eri maissa sekä opettanut valokuvausta muun muassa Suomessa, Ruotsissa sekä Virossa.
Kaila valmistui vuonna 2002 Kuvataiteen tohtoriksi Kuvataideakatemiasta ja hän toimi vuosina 2003-2014 Kuvataideakatemian taiteellisen tutkimuksen professorina. Kailan erityinen ”kehityskohde” onkin vuodesta 2005 ollut taiteellinen tutkimus: Kaila on ollut perustamassa eurooppalaisia yhteistyöorganisaatioita , luennoinut eri maissa aiheesta sekä arvioinut alan koulutuksia useammassa maassa.
Vuonna 2017 Kaila nimettiin Taideyliopiston Kuvataideakatemian dekaaniksi.
Poeettinen arkeologia tutkii menneisyyden estetiikkaa
Hangon sodanaikaisen saksalaisten tukikohdan menneisyyttä kaivetaan esiin taiteen ja arkeologian keinoin.
Hangon Tulliniemi on Suomen eteläisin kärki. Se on vapaakauppasatama, jonka alueelle avattiin keväällä 2014 luontopolku. Se oli myös sotien aikaan saksalaisten leiri, jonka kautta kulki rintamalle pohjoiseen ja takaisin Saksaan satojatuhansia saksalaissotilaita vuosina 1942–1944.
Tukikohdasta on jäljellä enää kolme luhistumisen partaalla olevaa parakkia, joihin taiteilija Jan Kaila ja valokuvaaja Japo Knuutila törmäsivät keväällä 2014 luontopolkua kävellessään.
Kaila ja Knuutila olivat käsitelleet historiaa taiteen avulla jo aiemmissa taideprojekteissaan, joten parakitkin alkoivat kiinnostaa.
Kaila ja Knuutila kyselivät lisää alueesta Hangon museosta ja löysivät sitä kautta arkeologi Jan Fastin, joka oli aloittanut omat tutkimuksensa alueella jo aiemmin. He päättivät ryhtyä yhteistyöhön, jossa arkeologian ja taiteen yhteistyön kautta olisi mahdollista tarkastella, mitä eroja tieteellisissä ja taiteellisissa käytännöissä on.
Taiteilija tarraa lapioon
Syksyllä 2014 Kaila ja Knuutila, molemmat valokuvataiteilijoita, saivat käteensä uuden työkalun: arkeologin lapion.
”Kaivaustyö on hidasta ja vaatii pitkäjänteisyyttä. Olimme muutamina päivinä kaivamassa itsekin, vaikka etupäässä keskityimme löydettyjen esineiden sekä ympäristön kuvaamiseen. Etupäässä löydetyt tavarat olivat arkista romua, mutta joukossa oli dramaattisiakin esineitä”, Kaila sanoo.
Lasiesineet tuntuivat oudolta, sillä ne eivät patinoidu vaan näyttävät siltä, kuin olisivat olleet käytössä edellispäivänä.
Poeettista arkeologiaa
Tutkimusprojektinsa tuotokset Kaila, Knuutila ja Fast aikovat esittää elokuussa 2017 Kuvataideakatemian Exhibition Laboratoryssa, sekä vuonna 2018 Hangossa avautuvassa näyttelyssä. Esille on tarkoitus asettaa muun muassa kaivauksissa löytyneitä esineitä, kuvia niistä sekä arkistoista löytyneen saksalaissotilaan kirjeenvaihdon pohjalta tehty kuunnelma.
”Nykytaiteessa käytetään usein hyvin arkeologimaisia keinoja, kuten arkistoista löytyneitä materiaaleja. Tätä projektia tehdessämme kysymme, mitä tapahtuu, jos käyttämämme keinot eivät ole vain tieteellisiä, vaan teemme samalla niin sanotusti poeettista arkeologiaa, jonka metodologia perustuu esteettisiin ja kokemuksellisiin elementteihin”, sanoo Kaila.