Suuri osa valokuvataiteestani käsittelee ihmisen ja luonnon suhdetta sekä erityisesti metsien merkitystä. Olen kasvanut kaupungissa ja kaupunkimetsistä on luontosuhteenikin saanut alkunsa.
Luonnon tasapainoa, ja samalla myös tulevaisuuttamme, uhkaa kaksi merkittävää tekijää: ilmaston lämpeneminen ja monimuotoisuuden katoaminen. Molemmat ovat seurausta luonnon kunnioituksen katoamisesta. Luontoa ei opi arvostamaan faktatiedolla ja tilastoilla, siihen on kasvettava ja siksi lähiluonto on korvaamatonta. Luonnontilaiset kaupunkimetsät voidaan kokea epämääräisinä ja tarpeettomina, mutta juuri ne luovat mahdollisuuden eläytymiseen ja luonnon syvempään ymmärtämiseen.
Olen kuvannut pari vuotta villiä, uhanalaista kaupunkiluontoa ja haluan työlläni herättää pohdintaa kaupunkisuunnittelusta. Kaupunkien kasvaessa jokainen hehtaari rakentamatonta maata on kaavoittajan tarkastelussa. Kuka määrittelee paikan arvon? Poliitikko, grynderi, tuhkakääpä, pajulammikon linnusto vai joku muu?